Arusha, Ngorongoro ja Serengeti 21. - 28.12.1995

Aurinkomatkat: Kenia, Tansania ja Mombasa
Matkaseurue: Aino ja Emma

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Torstai 21.12.1995 - Itä-Tsavo-Arusha-Ngorongoro

Muodollisuudet Kenian ja Tansanian rajalla kestivät molemmilla puolilla yhteensä 1,5 tuntia, ja sitten pääsimme jatkamaan matkaa. Vaihdoimme kenialaiset Pollman'sin autot tansanialaisiin Ranger's Safarin autoihin.

Tie Tansanian puolella oli italialaisten kehitysapuna rakentama asfalttitie. Oikealle puolellemme jäivät Kilimanjaro ja Meru-vuori. Liekkipuut olivat täydessä loistossaan lähes jokaisen majan pihassa. Söimme lounaan lähellä Arushaa Duluti- järven rannalla olevassa Mountain Village-hotellissa, jossa vietimme myöhemmin kaksi yötäkin. Vaihdoimme taalojamme Tansanian shillingeiksi, mutta vain vähän. Hotellin kassa tyhjeni jo muutaman asiakkaan jälkeen ja vaihdettava määrä rajoitettiin 20 dollariin/asiakas.

Ajelimme Arushan kaupungin läpi ja vielä 80 km päällystettyä tietä, kunnes käännyimme kohti luodetta. Harmittelimme, että italialaiset olivat jättäneet hommansa kesken. Aloimme ymmärtää Timo-oppaan puheet tukevista alusasuista. 160 km taivalsimme itse asiassa kivikossa. Matkaan kului aikaa alle neljä tuntia, joten vauhti oli kuitenkin kohtuullinen. Välillä etenimme kävelyvauhtia, mutta toisinaan kaasu oli pohjassa ja tärinä melkoinen.

Tulimme Ngorongoron kalderan reunalle illan hämärtyessä. Näky oli huikaiseva. Itäreunalla noin 2.200 metrin korkeudella sijaitsevaan Sopa Lodgeemme saavuimme kello 19 uskomattoman likaisina. Pöly oli tunkeutunut kaikkialle, ja hiukset olivat kuin leijonan harja. Peseydyimme ja menimme päivälliselle. Ostimme hotellin pienestä myymälästä karttoja, kortteja ja postimerkkejä. Unten maille menimme kello 23:n jälkeen.

Perjantai 22.12.1995 - Ngorongoro

Emma heräsi vatsatautisena, joten päivän puistoajo jäi häneltä väliin. Muiden oli määrä lähteä Ngorongoron kalderaan puoli kahdeksalta. Kaldera on tulivuoren romahtamisesta syntynyt kulhon muotoinen tuliperäinen muodostuma. Autot tulivat kuitenkin vasta kahdeksaksi, joten saimme odotella.

Ngorongoron (="suuri aukko") kaldera on läpimitaltaan lähes 20 km ja pinta-alaltaan 326 km2. Eläimistö on runsasta ja monimuotoista, vaikka sieltä puuttuvat esimerkiksi kirahvit ja naarasnorsut. Kirahveille siellä ei ole ravintoa eikä pikkunorsuille suojaa. Tapasimme lukuisia leijonia, mm kaksi kylläistä seepranpuolikkaan luota. Puhveleita, seeproja, monenlaisia antilooppeja, hyeenoita, sakaaleja, virtahepoja, sarvikuonoja, pahkasikoja, urosnorsuja, strutseja, flamingoja ja muita lintuja bongasimme mielin määrin.

Lounaan olimme saaneet mukaan hotellilta. Nautimme sen autoissa istuen, etteivät ilkeät linnut päässeet osallisiksi eväistämme.

Kun nämä alueet olivat Saksan alaisuudessa, kaksi veljestä jakoivat kalderan keskenään ja harrastivat siellä maanviljelystä. Pedot aiheuttivat heille kuitenkin sen verran harmia, että he luopuivat kalderasta varsin pian. Maasait laiduntavat siellä edelleen karjaansa.

Palasimme hotelliin kello 16. Emma oli jo täysin kunnossa. Hän oli käynyt pienellä kävelyllä (todella pienellä - hotellialueelta poistuminen on ankarasti kielletty) ulkona ja tutkinut ikkunasta kiikarilla kalderassa vaeltavia eläimiä.

Nyt meillä oli VAPAATA AIKAA peräti 3,5 tuntia ennen illallista! Aika kului lueskellen ja lepäillen. Päivällinen oli kello 19.30, sen jälkeen laukkujen pakkaus ja nukkumaan

Lauantai 23.12.1995 - Ngorongoro-Serengeti

Aamiaisen jälkeen lähdimme jälleen tutustumaan uusiin maisemiin. Reittimme kulki pitkin Ngorongoron kalderan reunaa viitisenkymmentä km. Kalderan päällä leijuivat sumupilvet. Käännyimme taas kohti luodetta ja ihmiskunnan kehtoa, Oldupain (= "villisisal") rotkoa. Kävimme tutustumassa pieneen museoon, jossa esitellään Oldupaista tehtyjä fossiililöytöjä.

Tulimme Serengetin (= "loputon tasanko") kansallispuiston Naabi Hill- portille, jossa maksettiin puiston pääsymaksut. Ne ovat ymmärrettävistä syistä aika huikeita.

Sopa Lodge-hotellimme sijaitsi puiston länsiosassa. Parvekkeeltamme oli mahtavat näkymät loputtomalle tasangolle. Söimme majoituttuamme lounaan ja lähdimme puistoajolle puoli neljältä.

Eläimiä tuntui olevan entistä enemmän: Paviaaneja, marakatteja, kirahveja, seepra- ja antilooppilaumoja. Sitten näimme komean näyn: leijona poseerasi meille puussa. Erään matkalaisemme ottama kuva tästä leijonasta juuri tällöin on päässyt Olli Marttilan ja Pekka Virtasen kirjaan Kilimanjarolta Serengetiin (1998). Kun tapasimme vielä leopardinkin puussa, voimme olla tyytyväisiä päivän saaliiseemme.

Palasimme hotelliimme kello 19 ja kiiruhdimme päivälliselle puoli kahdeksalta.

Sunnuntai 24.12.1995 - Serengeti

Jouluaattoaamu valkeni kirkkaana, ja lähdimme ajelulle jo kello 7.30. Saimme saaliiksemme mm. leopardin, sakaaleja, virtahepoja, kirahveja, leijonia ja tietenkin antilooppeja ja apinoita. Seurasimme loputonta seeprojen ja gnuantilooppien jonoa, joka suunnisti kohti vihreämpiä maisemia.

Pidimme hiekkalaatikkotauon Seronera Lodgessa, jonka pihalla taapersi kivitamaaneja. Täällä kuljettajaoppaamme sai tietää, että lähettyvillä on leijonalauma, joka oli saanut saaliikseen puhvelin edellisenä yönä. Ja eikun sinne! Kaksitoista pömppövatsaista leijonaa lepäili ja antoi korppikotkien ja marabuhaikaroiden rauhassa viimeistellä puhvelin.

Kävimme välillä lounaalla hotellissamme ja lähdimme saman tien takaisin puistoon. Näimme komean, monen kymmenen impalanaaraan lauman. Maisemia elävöittivät kopjet ("leijonakalliot"). Automme juuttui kerran liejuun. Pojat pääsivät työntämään ja me jännittämään, tuleeko yhtään leijonaa seuraamaan tilannetta. Ei tullut.

Jouluaaton kunniaksi hotelli järjesti cocktail-tilaisuuden ennen päivällistä. Ravintolassa oli myös esiintymässä laulu- ja soittoryhmä.

Maanantai 25.12.1995 - Serengeti-Arusha

Jouluaamuna meidät herätettiin kuudelta. Meillä ei kuitenkaan ollut kiire kirkkoon, vaan edessä oli siirtyminen Serengetistä Arushaan. Hotellissa liikkui joulupukki, joka jakoi kilteille (?) lapsille lahjoja. Emmakin sai kirjoituslehtiön, lyijykynän ja tusseja.

Lähdimme aamusumussa seitsemältä matkaan. Aika pian kohtasimme hienon näyn: Gepardi poseerasi meille koko komeudessaan pienen kumpareen päällä eikä sillä näyttänyt olevan kiire mihinkään. Pian näimme lisää gnuantilooppeja vaeltamassa. Niillä näytti olevan kiire.

Vierailimme matkan varrella maasai-kylässä, jossa asui päällikkö seitsemän vaimonsa ja jälkeläistensä kanssa.

Pysähdyimme vielä ihmettelemään äkämäakaasian (viheltävä akaasia) äkämiä. Niissä asuu muurahaisia. Kun tuuli osuu äkämien reikiin, kuuluu vihellys. Tien kunto ei ollut yhtään parantunut sitten menomatkan.

Lounaaksi saimme impalavarrasta Lake Manyara-hotellissa, josta on hienot näkymät Manyara-järvelle.

Kävimme tankkaamassa, jolloin polttoainetankin korkki jäi auki. Sitä ei huomattu tietenkään heti, vaan kylläkin myöhemmin. Ongelmasta selvittiin ja saavuimme perille Mountain Village-hotelliin viideltä. Majoituimme pyöreään majaan numero 19 ja aloimme suunnitella peseytymisjärjestystä. Lämmintä vettä kun riittää vain yhdelle kerrallaan. Eli ensin molemmat pesevät nopeasti hiuksensa, minkä jälkeen muuhun peseytymiseen kelpaa haaleampikin vesi...

Suoritimme jälleen rahanvaihdon ja menimme päivälliselle kello 19.30. Saimme seepraa, joka oli sitkeää ja mautonta. Jälkiruoaksi saimme Christmas puddingia!

Tiistai-keskiviikko 26.-27.12.1995 - Arusha-Holili

Tapaninpäivän aamupäiväohjelmassa oli Arushan luonnonpuisto. Se on tyypiltään sademetsämäinen. Erikoisuuksia ovat mustavalkoiset gueretsa-apinat, joilla on valkoinen tuuhea pitkä häntä. Niitä näimmekin siellä täällä, samoin husaariapinoita. Kivellä loikoili komea python.

Puiston alueella on kraatereita ja järviä. Sieltä on hyvä näkyvyys Meru-vuorelle, ja hyvällä säällä näkyy myös Kilimanjaro. Järvet ovat alkaalisia, ja niissä asustaa suuret määrät flamingoja.

Lounaan jälkeen tutustuimme Arushan kaupunkiin. Kävimme kulttuuriperinnekeskuksessa (Cultural Heritage Center) ja teimme kävelykierroksen kaupungilla. Kauppahalli ja useimmat liikkeet olivat tapaninpäivän vuoksi suljettu.

Kaupungilta paluun jälkeen lähdimme saman tien patikkaretkelle Duluti-järven ympäri. Ukkonen uhkaili meitä jyrisemällä, salamoinnilla ja mustilla pilvillä, mutta se ei kuitenkaan tullut meitä häiritsemään. Selvisimme kuivin nahoin hotelliin - paitsi että olimme läpimärkiä hiestä. Saimme myös sääriimme runsaasti ötökänpuremia.

Päivällinen tarjottiin ulkosalla hotellin katolla, jossa oli mahdollista seurata lepakoiden lentonäytöksiä

Keskiviikkoaamuna oli aika jättää Tansania taakse ja palata Keniaan. Ajoimme Moshin, Himon ja Holilin kautta rajalle, jossa vietimme taas pakollisen tunnin.
Kenia

Kaikki Tansanian matkat

Maahakemistoon
Etusivulle