Belize 4.-6.2.2013

Aurinkomatkat: Kiertomatka Meksiko, Guatemala ja Belize
Matkaseurue: Emma ja Aino

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Maanantai 4.2.2013 - Guatemala-Belize City

Ylitimme bussilla rajajoen kello 15.30 ja jäimme odottelemaan bussin papereiden ja lupien selvittelyä. Guatemalalainen bussi ja kuljettaja jatkoivat matkaa kanssamme myös Belizen puolella, ja siitä johtui tavallista mutkikkaammat selvitykset. Pääsimme lähtemään vasta vähän ennen puolta viittä. Kaikki ei kuitenkaan vielä ollut kunnossa. Varttitunnin ajelun jälkeen pysähdyimme taas Santa Elenassa selvittelemään lupa-asioita. Saimme sellaisen käsityksen, että kuljettajalla oli vain yhden päivän lupa maassa ajeluun, ja hän tarvisi kolmen päivän luvan. Pidennetyn luvan myöntäjä oli lopettanut työnsä tältä päivältä, ja hänet oli saatava kiinni. Kello 17.15 kaikki oli selvitetty, ja pääsimme jatkamaan matkaa Belize Cityyn.

Ajelimme hämärtyvien Belizen maalaismaisemien läpi ja huomasimme, että täällä useimmat talot on rakennettu tolppien varaan. Pidimme vielä kuuden aikoihin vessa- ja ostostauon.

Majoituimme kahdeksalta Belize Biltmore Plaza -hotellin huoneeseen 128, keitimme teetä ja söimme eväitämme.

Tiistai 5.2.2013 - Belize City

Tiistaina paikallinen matkatoimisto olisi tarjonnut retken Cay Caulker-saarelle. Koska meistä ei ole vesipedoiksi eikä auringonpalvojiksi, käytimme hyväksemme vain bussimatkan hotellilta Belize Cityyn. Matkaa oli noin viisi kilometriä.

Ensimmäinen vierailukohteemme kaupungissa oli museo. Se toimii entisessä vankilarakennuksessa. Vankila rakennettiin vuonna 1857, ja se korvasi vuonna 1826 puusta rakennetun vankilan. Vuoden 1885 laajennuksen jälkeen vankilassa oli 66 selliä miehille ja kuusi naisille. Lisäksi oli neljä pimeää rangaistusselliä. Vankila muutti muualle vuonna 1993, ja museo avattiin tiloissa vuonna 2002. Museon kokoelma on aika pieni, mutta monipuolinen. Havainnollisissa kartoissa on esitetty mayojen kauppareitit ja -tavarat. Esillä on jade-esineitä, hautalöydöksiä, karttoja ja piirroksia Belizen alueen mayaraunioista. Siellä on myös perhos- ja hyönteiskokoelma.

Belize Cityssä oli meneillään paljon katujen ja aukioitten rakennustöitä, mikä vaikeutti vähän liikkumista. Esimerkiksi ensimmäisessä maailmansodassa kuolleiden belizeläisten muistopuisto oli kokonaan myllerryksessä uusittavana samoin kuin koko joen koillisenpuoleinen niemen kärki.

Siirryimme kääntösillan kautta joen lounaispuolelle. Silta on rakennettu Englannin Liverpoolissa. Vuodesta 1923 toiminut silta on yksi harvoista käsikäyttöisistä, edelleen toimivista kääntösilloista. Se käännetään nykyään vain harvakseltaan, ja hommaan tarvitaan neljä miestä.

Korkein oikeus toimii vuonna 1926 rakennetussa kauniilla kaiteilla koristellussa talossa, joka korvasi vuonna 1918 tulipalossa tuhoutuneen rakennuksen. Kuvernööri William Hart-Bennett sai surmansa sammutustöissä, kun lipputanko kaatui hänen päällensä. Komea kellotorni rakennettiin hänen muistokseen.

Kävimme lepäämässä Johanneksen katedraalissa, joka on Keski-Amerikan vanhin anglikaanikirkko. Rakennukseen käytettiin englantilaisten laivojen painolastina olleita tiiliä. Kirkko valmistui vuonna 1820, ja se on yksi Belizen vanhimmista edelleen käytössä olevista rakennuksista. Kuvasimme alunperin vuonna 1812 rakennettua entistä kenraalikuvern rin residenssiä, nykyistä kulttuuritaloa, kun vihainen täti tuli kopista kieltämään kuvauksen. Pitää ostaa pääsylippu kulttuuritaloon, että voisi kuvata kaunista taloa ulkopuolelta!

Kuvasimme vielä ruskopelikaaniyhdyskuntaa ennen kuin puoli yhdeltä otimme taksin takaisin hotellille. Kaupungilla oli aika paljon ränsistyneen näköisiä siirtomaatyylisiä taloja, mutta myös paljon viimeisen päälle kunnostettuja. Kun meneillään olevat katu- ja muut kunnostustyöt saadaan päätökseen, kaupungista tulee varmasti miellyttävä käyntikohde. Yhtään siistin näköistä kahvilaa emme bonganneet, kun sellaista etsimme.

Kävimme syömässä hotellin baarissa kinkkujuustovoileivät salaatin ja ranskalaisten kera. Aino sai tilaamansa Belikin-oluen lisäksi toisen pullon Kubulia maistiaisiksi. Siellä tehtiin kyselyä asiakkaiden keskuudessa oluen mausta, kun sitä harkittiin otettavaksi baarin valikoimaan.

Keskiviikko 6.2.2013 - Belize City-Lamanai-Chetumal

Oli jälleen aika pakata tavarat viimeistä myöten laukkuihin. Jätimme Belize Cityn taaksemme puoli yhdeksältä ja suuntasimme kohti Lamanaita. Ajoimme bussilla Orange Walkin tuntumaan, josta matka taittui veneellä New Riveriä pitkin. Venematka oli oikein miellyttävä. Kuljettajamme bongasi rantametsiköstä lukuisia lintuja ja rannoilta monta krokotiiliä ja kilpikonnan. Saimme pyydystetyksi kameroillamme mm. amerikankäärmekaulan, amerikanjassanan, mölymangrovekanan, kalastajahaukan, jalohaikaran, harmaahaikaran, kirjokalastajan, lepakoita ja pari vaaleansinistä pikkulintua, joiden nimi ei ole selvinnyt.

Heti alkumatkasta näimme yhden John McAfeen vapaa-ajan asunnoista. Veneenkuljettajamme mukaan hänellä on siellä seitsemän "vaimoa", joilla kullakin on oma talo. Useita rakennuksia siellä näyttikin olevan. Itse virustorjuntamiljonääri John McAfeetä epäillään marraskuussa Belizen suurimmalla saarella Ambergris Cayella tapahtuneesta naapurinsa murhasta. McAfeetä ei ole vielä tavoitettu. Hän pakeni Guatemalaan, josta pääsi Yhdysvaltoihin. Matkan varrelle jäi myös mennoniittien kylä, jossa asukkaat puhuvat saksan murretta ja elävät ilman mukavuuksia.

Lähes kaksi tuntia kestävän venematkan jälkeen tulimme Lamanain raunioalueelle. Lamanai on suomeksi "vajonnut krokotiili". Ensimmäinen tehtävämme siellä oli maukkaan retkilounaan nauttiminen. Lounaan jälkeen vietimme tunnin verran raunioilla. Lamanai on ollut asuttuna 1500 eaa alkaen aina vuoteen 1641 asti. Esiklassisella kaudella Lamanai on ollut yksi alueen suurimpia seremoniakeskuksia. Naamiotemppeli on yksi alueen erikoisuuksista.

Noin 15.15 olimme takaisin bussin luona ja lähdimme kohti Meksikon rajaa. Pistäydyimme Corozalin kaupungissa, koska joillain oli tarvetta nostaa automaatista rajanylitykseen tarvittavat rahat. Tulimme rajalle viideltä ja hyvästelimme guatemalalaisen kuljettajamme. Maastapoistumismaksu oli 30 quetzalia ja pakollinen ympäristömaksu 7,5 quetzalia (tai 15+4 USD). Maksun jälkeen oli passintarkastus, minkä jälkeen siirryimme meksikolaiseen bussiin, jonka kanssa tuttu kuljettajamme oli meitä vastassa. Olimme palkanneet kantajapojat siirtamään matkalaukkumme uuteen bussiin. Nyt olimme ei-kenenkään maalla, joka on verotonta vapaakauppa-aluetta.

Takaisin Meksikoon

Kaikki Belizen matkat

Maahakemistoon
Etusivulle