Meksiko 28.1.-2.2.2013 ja 6.-11.2.2013

Aurinkomatkat: Kiertomatka Meksiko, Guatemala, ja Belize
Matkaseurue: Emma ja Aino

Olimme olleet Meksikon kiertomatkalla vuodenvaihteessa 1993-1994, ja tämän matkan ensimmäiset kohteet olivatkin jo tuttuja sieltä lähes 20 vuoden takaa. Tähän kiertomatkaan sisältyi kuitenkin paljon uusia mielenkiintoisia paikkoja kuten Campeche ja Palenque, puhumattakaan Guatemalan Tikalista. Myös Belize herätti uteliaisuutemme, joten varasimme Aurinkomatkojen uutuusmatkan jo hyvissä ajoin maaliskuussa 2012.

Kartta




HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Maanantai 28.1.2013 - Helsinki-Oslo-Cancun

Airport Taxi tuli hakemaan meitä kello 06.40. Lähtöselvityksessä ei ollut lainkaan jonoa, joten selviydyimme tarpeettoman aikaisin automaattisen passintarkastuksen kautta kahvilaan odottamaan kello 09.35 tapahtuvaa lähtöä.

Kone lähti puolityhjänä, ja tarkoitus olikin täyttää kone Oslosta tulevilla matkustajilla. Matkalla Osloon saimme teetä ja kaurakeksin. Oslon Gardemoenista tulevista matkustajista kone tulikin täyteen. Viivyimme lentokoneessa Oslon kentällä 2,5 tuntia (Suomen aikaa klo 11.00-13.30) lähinnä laukunlastaajien hidastelun takia.

Lentoaika Oslosta Cancuniin oli noin 10,5 tuntia, minä aikana tarjoiltiin ensin lounaaksi "häränfilegulassia" ja myöhemmin välipalaksi "sienirisottoa". Koneessa oli myynnissä viihdepaketti 8 euron hintaan. Iltasanomienkin juoruja olisi voinut lukea kolmella eurolla. Tulimme kuitenkin toimeen omien viihdepakettiemme avulla.

Laskeuduimme Cancuniin Suomen aikaa kello 24, mikä tarkoitti Meksikossa kello 16. Passijonossa, laukkujonossa, tullijonossa ja lopulta bussissa saimme odotella niin, että vasta kello 17.25 pääsimme lähtemään kohti hotellia. Kävi ilmi, että kiertomatkalaisia oli yhteensä 33 henkeä, joten isosta ryhmästä oli kyse. Hotellimme Radisson Hacienda sijaitsi Cancunin keskustassa, mutta eipä sillä ollut merkitystä suuntaan eikä toiseen, koska viivyimme siellä vain yön. Illan ohjelmassa oli illallinen kello 19, minkä jälkeen uni tulikin jo helposti silmään.









Tiistai 29.1.2013 - Cancun-Chichen Itza-Merida

Cancuniin emme siis jääneet aikaa kuluttamaan, vaan lähdimme aamiaisen nautittuamme kello kahdeksalta kohti ensimmäisiä mayaraunioita. Maisemat eivät olleet kaksisia. Viivasuora tie halkoi viidakon peittämää tasankoa.

Cancun kuuluu Quintana Roon osavaltioon. Se on saanut nimensä meksikolaisen kansallissankarin Andrés Quintana Roon mukaan. Tunnin ja 20 minuuttia ajeltuamme tulimme Yucatanin osavaltion rajalle. Osavaltioiden rajalla peritään tietullia ja saatetaan tehdä erinäisiä tarkastuksia. Bussilta perittiin tällä rajalla 464 pesoa eli noin 28 euroa. Aseellisia tarkastajia oli muuallakin kuin osavaltioiden rajoilla.

Pisten kylä sijaitsee lähellä Chichen Itzan seremoniakeskusta, ja sen kirkko onkin rakennettu raunioalueen kivistä. Unescon maailmanperintökohteessa Chichen Itzassa on kaksi toisistaan poikkeavaa osaa, mayojen aikainen osa ja tolteekkikaudella rakennettu osa. Perustamisajankohtana pidetään vuotta 432 jaa. Tolteekit tulivat alueelle 1000-luvulla. Lähdimme kävelemään bussilta myyntikojujen reunustamaa polkua pitkin raunioalueelle. Muistikuvamme mukaan alueella ei ollut parikymmentä vuotta sitten näin valtavia määriä matkamuistokauppiaita.

Tulimme Caracolin eli "Simpukan" luo, joka oli mayojen tähtitorni. Mayat kehittivät oman ajanlaskujärjestelmänsä, jonka alkukohdaksi on määritelty elokuun 11. päivä vuonna 3114 eaa. lyhyempien aikamääritteiden ohella mayoilla oli baktun, joka on noin 395 vuoden jakso. Pitkälaskun kierros koostuu kolmestatoista baktunista, mistä seurasi, että kierros loppui 21.12.2012. Tällöin alkoi uusi pitkälaskun kierros. Jakson vaihtumista juhlittiin eri puolilla maailmaa.

Tähtitornin lähellä on Seinäpaneelien temppeli, jonka hallitseva hahmo on sateenjumala Chac. Sen koukkunenäisiä kasvoja on sekä temppelin kulmissa että seinillä. Jatkoimme ylipapin hautapyramidin kautta Kukulcanin temppelille ja pyramidille. Pyramidi on 23,5 m korkea ja sen päällä oleva temppeli 6 m korkea. Näkyvän pyramidin sisällä on toinen pyramidi. Pallokentällä ihmettelimme kuvauksia pelin kulusta ja uhritoimituksesta. Ei ole tietoa, kuka joutui uhratuksi, oliko se voittaneen tai hävinneen joukkueen kapteeni vai joku muu. Uhrattujen päät asetettiin näytteille 65 metriä leveälle korokkeelle, jonka seinät on koristeltu pääkallokuvioin.

Kävelimme vielä Venuksen temppelin kautta cenotelle, joka oli mayojen uhrauskaivo. Kaivosta on löytynyt 13 miesten, 21 lasten ja 8 naisten luurankoa. Teimme jo lähtöä lounaalle, mutta kuvasimme vielä Soturien temppeliä ja sen päällä olevaa Chac Mool-veistosta. Chac Mool on tolteekeille tyypillinen veistos, joka saattaa kuvata sateenjumala Chacia.

Nautimme lounaan raunioalueen läheisyydessä sijaitsevan hotellin ravintolassa pienimuotoisen tanssishown lomassa. Puoli kolmelta olimme valmiita jatkamaan matkaa kohti Meridaa. Maisema jatkui tasaisen tylsänä, ja tummennetut bussin ikkunat haittasivat valokuvaaamista. Matkan varrella Meksikosta otetut kuvat ovat sen takia kovin huonolaatuisia.

Puoliviideltä olimme Gran Real Yucatan -hotellissa, ja pienen levähdystauon jälkeen lähdimme kävelemään kohti Meridan keskusaukiota eli zocaloa. Käväisimme katedraalissa ja Yucatanin osavaltion hallintorakennuksessa, jossa on mielenkiintoisia Meksikon historiaan liittyviä seinämaalauksia.

Matkalla takaisin hotelliin ostimme illan piristykseksi munkkirinkelit ja nautimme ne teen kanssa.











Keskiviikko 30.1.2013 - Merida

Keskiviikon ohjelmassa oli vierailu Sotuta de Peonin hacienda-tilalla, jossa on elvytetty sisalin tuotanto vanhoin menetelmin. Tila sijaitsee Meridasta 45 kilometriä kaakkoon. Tämäkin tila oli aikoinaan oma yhdyskuntansa, jossa oli oma valuutta, kauppa, sairaala jne. Siellä työskentelevillä mayoilla ei juuri ollut mahdollisuuksia lähteä muualle, koska palkka maksettiin tilan valuutalla, joka ei kelvannut ulkopuolella. Näin työläiset olivat lähes orjan asemassa, ja espanjalaiset omistajat rikastuivat rikastumistaan. Tämän tilan omistajilla oli useita muitakin tiloja, ja he vierailivat täällä vain harvoin.

Kiersimme asuinrakennuksen huoneissa, jotka nykyinen omistaja on sisustanut entisajan tyyliin. Keittiössä ei ole tulisijaa eikä siellä valmistettu ruokaa, vaan palvelijat valmistivat sen muualla. Seurasimme, miten henequen-agaven lehdistä syntyy vaaleaa kuitua ja siitä edelleen vahvaa narua ja köyttä.

Siirryimme sitten hevosen vetämissä kärryissä henequenviljelmien halki kuulemaan 84-vuotiasta mayamiestä, joka kertoi työstään ja elämästään tilalla vuosikymmeniä sitten. Matka jatkui maanalaiseen cenoteen, jossa oli mahdollisuus käydä uimassa. Söimme vielä lounaan haciendan ravintolassa ennen kuin lähdimme paluumatkalle Meridaan.

Matkalla ohitimme telekoulun, jollaisia on alkanut syntyä Meksikoon. Näissä opetus tapahtuu suuremmasta koulusta käsin videon välityksellä. Hauska kopiuluja koskeva yksityiskohta on, että kaikkien koulujen pihassa on Yhdysvaltojen mallin mukaisesti koripallokenttä. Mayat eivät vain ole mitoiltaan koripallonpelaajien näköisiä.

Olimme hotellissa neljän aikaan, keitimme iltapäiväteen ja lähdimme kaupungille hyörimään puoleksitoista tunniksi. Bongailimme vanhoja korttelikylttejä:











Torstai 31.1.2013 - Merida-Uxmal-Campeche

Puoli yhdeksältä matka jatkui Uxmalin kautta Campecheen. Teimme vielä kierroksen Meridan pääkadulla Paseo de Montejolla, jonka varrella on toinen toistaan komeampia sisalmiljonäärien taloja. Erään liikenneympyrän keskellä on kuvanveistäjä Romulo Rozon vuonna 1956 tekemä Meksikon historiaa kuvaava monumentti. Romulo Rozo mainitaan joko kolumbialaiseksi tai perulaiseksi riippuen lähteestä. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan ollut meksikolainen.

Kymmenen korvilla tulimme seudun korkeimmalle paikalle Munan lähelle viettämään vessa- ja juomataukoa. Sekä vessarakennus että näkymät olivat komeat. Puoli yhdeltätoista olimme Unescon maailmanperintökohteen Uxmalin portilla, jonne oli taukopaikalta vajaat 20 km.

Uxmalin nimi tarkoittaa "kolmasti rakennettu". Uxmalissa ei ollut cenotea, vaan sadeaikana vesi kerättiin altaisiin, ja kuivana aikana sitä johdettiin maanalaisia akvedukteja pitkin muualle. Alueelle tullessamme ensimmäinen merkittävä rakennus oli Taikurin pyramidi. Se on poikkileikkaukseltaan soikea toisin kuin Chichen Itzan pyramidi. Nimi johtuu tarusta, jonka mukaan kyttyräselkäinen kääpiö rakensi pyramidin yhdessä yössä. Nunnaluostarikortteli on saanut nimensä siitä, että rakennuksissa on kaikkiaan 88 huonetta ja sisäpihoineen se muistutti espanjalaisia nunnaluostareita. Näimme myös pallokentän, Kuvernöörin palatsin, Kilpikonnatemppelin ja Suuren pyramidin, jonka huipulle Emma kiipesi. Kiipeileminen on nykyään sallittu vain hyvin harvoille rakennelmille. Parikymmentä vuotta sitten kiipesimme molemmat mm. Taikurin pyramidille, mutta nyt se ei ole enää mahdollista.

Yhden aikaan olimme lounaspaikassamme, jossa söimme mm. maakuopassa haudutettua maukasta kanaa. Aterian päätyttyä seurasi juomaseremonia, jossa kukin vuorollaan (paitsi Emma...) kumosi kurkkuunsa pikkupikarillisen tequilan, kahluan ja kivennäisveden sekoituksen. Kävimme vielä ravintolan takapihalla tarkistamassa, minkälaisilla hiilloksilla kanamme oli kypsytetty.

Matkalla seuraavaan majapaikkaamme ylitimme Campechen osavaltion rajan. Neljän aikaan tulimme Meksikonlahden rannalla sijaitsevaan Campechen kaupunkiin. Siellä valmistauduttiin kovaa vauhtia jo torstaina alkaviin karnevaaleihin.

Majoituimme Plaza Campeche -hotelliin, ja viideltä lähdimme kävelemään kohti kaupungin keskusaukiota. Kävimme katedraalissa, jonka sisäpihalla on hautausmaa. Myös Campechen kaupunki on Unescon maailmanperintölistalla. Mittailimme kauniitten talojen reunustamia katuja, kunnes jalkojemme mielestä oli syytä palata hotelliin lepäämään.











Perjantai 1.2.2013 - Campeche-Palenque

Emme jääneet nytkään sänkyihimme loikoilemaan, vaan lähtö koitti heti aamiaisen jälkeen kahdeksalta. Noin kello 9.15 olimme Champotonin merenrantakaupungissa, jossa emme pysähtyneet, mutta näimme pelikaanilaumojen viettävän aikaa tolppien päissä. Kaupungissa on myös jäänteitä linnoituksesta, joka rakennettiin merirosvoja vastaan 1600- ja 1700-luvuilla.

Puoli kymmenen maissa tulimme taukopaikallemme Escarcegaan, ja puoli yhden jälkeen ylitimme Tabascon osavaltion rajan. Tabasco tarkoittaa märkää maata. Kovin montaa minuuttia emme tässä osavaltiossa ajelleet, kun jo ylitimme rajan Chiapasiin. Kello 13.40 istuimme lounaspöytiin tulevan yön hotellimme lähellä olevassa ravintolassa, ja 15.10 lähdimme kohti Palenquen raunioita.

Ensin tulimme Piirtokirjoitusten temppelille. 1940-luvun lopussa meksikolainen arkeologi kiinnostui pyramidin päällä olevan temppelin lattiassa olevista aukoista. Kun lattialaatta poistettiin, löytyi alas johtava maalla ja kivillä tukittu käytävä. Maanpinnan alapuolelta paljastui yhdestä kivestä veistetty, kuvioitu sarkofagi. Sarkofagissa oli tavallista kookkaampi mayavainaja, jolla oli jadenaamio. Hän oli Pacal, mahtavin Palenquen hallitsijoista. Tähän löytöön asti oli uskottu, että Mesoamerikan pyramidit olisivat vain temppeleiden jalustoja eivätkä hautakammioita kuten Egyptissä.

"Palatsirakennuksessa" on Palenquelle tunnusomainen torni, mikä on saattanut olla joko tähtitorni, majakka tai vartiotorni. Ristin temppeli on saanut nimensä sen sisällä olevasta reliefistä, jonka keskellä on ristiä muistuttava kuvio. Se esittää tyyliteltyä kapokkipuuta eli ceibaa, jonka vasemmalla puolella seisoo Pacal ja oikealla puolella hänen poikansa ja seuraajansa Chan-Bahlum. Vietimme aikaa alueella niin kauan, että sulkemisaika koitti, ja meitä hätyyteltiin pillin kanssa häipymään paikalta.

Kello 17.15 olimme seuraavassa yöpymispaikassamme Villa Mercedes Palenquessa. Pihapensaassa komeili näyttävä punaotsa-amatsoni, ja kilpikonnia löntysteli altaassa. Ikkunastamme näkyi hieno puutarhamaisema.









Lauantai 2.2.2013 - Palenque-Guatemala

Edessä oli pitkä matka rajanylityksineen Guatemalan Floresiin, joten lähdimme liikkeelle puoli yhdeksältä. Matkan varrella ei ole yhtään ravintolaan, joka pystyisi järjestämään linja-autolastilliselle lounasta, joten kävimme eväsostoksilla isossa supermarketissa Palenquessa.

Vähän ennen kymmentä ylitimme rajan Tabascon osavaltioon, jossa olimme pistäytyneet jo edellisenä päivänä. Nyt taivalsimme Tabascossa aina Guatemalan rajalle saakka. Yhdentoista aikoihin pidimme vessa- ja juomatauon Tenosiquessa. Matka taittui edelleen tupakka- ja maissiviljelmien halki raja"kaupunkiin" Ceiboon. Maksoimme maastapoistumismaksun 295 pesoa/ henk, raahasimme laukkumme rajan yli ja saimme passeihimme Meksikon lähtöleimat. Bussinkuljettajamme lähti busseineen paluumatkalle Meridaan.

Guatemala






Keskiviikko 6.2.2013 - Belizestä Chetumaliin

Olimme Lähteneet aamulla Belize Citystä, käyneet jokiajelulla Lamanaissa ja selviytyneet Belizen puoleisesta rajasta. Olimme vielä ei-kenenkään maalla ja tarkoitus oli päästä Meksikoon yöksi. Saimme määräyksen, että laukut on taas purettava bussista ja vietävä tullin läpi. Kannoimme laukut tullirakennukseen. Sieltä ei kuitenkaan saanut maahantulolomakkeita, joten menimme viereiseen rakennukseen täyttämään lomakkeita. Kun lomakkeet oli täytetty, voimme mennä jonottamaan passintarkastusta. Viisi matkustajaa sai olla kerrallaan passintarkastushuoneessa, jossa oli kaksi tarkastajaa, siis kaksi luukulla ja kolme odottamassa. Passintarkastuksen jälkeen mentiin laukkujen kanssa tulliin. Piti painaa nappia, ja jos punainen valo syttyi, laukku pengottiin, vihreällä sai jatkaa matkaa. Emmalle syttyi punainen, Ainolle vihreä. Kun kaikki olivat päässeet tullista läpi, piti vielä odottaa, että bussikin pääsisi. Puoli seitsemältä bussi oli taas lastattu ja olimme valmiita lähtemään Chetumaliin.

Chetumal on aivan rajan tuntumassa, joten olimme Holiday Inn -hotellissa jo seitsemältä. Emme lähteneet enää tarjotulle illalliselle, vaan tyydyimme keittelemään teetä huoneessamme.







Torstai 7.2.2013 - Chetumal-Tulum-Playa del Carmen

Lähdimme puoli yhdeksältä jälleen liikenteeseen ja ajelimme 40 minuuttia Cenote Azuliin. Tämä oli taas erilainen cenote aikaisemmin näkemiimme verrattuna. Se muistutti enemmänkin tavallista järveä. Halukkaat kävivät uimassa, me ihailimme lähinnä maisemia. Vajaan tunnin kuluttua matka jatkui. Olimme Tulumissa lounaalla yhden aikaan. Tämä oli viimeinen yhteinen ruokailuhetki tällä porukalla, koska tulisimme illalla Playa del Carmeniin, jossa ei ole järjestettyä ohjelmaa.

Tulumin raunioalueelle ei ollut lounaspaikasta enää pitkä matka. Meillä oli kirkkaana muistissa edelliseltä kerralta Karibianmeren kirkas turkoosi väri Tulumissa. Nyt oli kuitenkin niin paljon tuulisenpi ilma, että väriloisto ei ollut lainkaan samaa luokkaa. Kaunis meri oli toki nytkin.

Tulum poikkeaa muista mayojen kaupungeista ja seremoniakeskuksista sillä, että sen rakentamisessa sotilaalliset tarpeet ovat olleet määräävä tekijä. Täältä korkeilta kallioilta oli voi valvoa merenkulkua. Arvellaan, että Tulum on perustettu 500-luvulla. Tulumin rakennuksissa on käytetty sulkakäärmekoristelua, mikä viittaa tolteekkien vaikutukseen. Seinämaalausten temppelissä on edelleen nähtävissä freskoja.

Tulumista oli vielä noin tunnin ajomatka loppulomamme majapaikkaan Playa del Carmeniin, jonne tulimme puoli kuuden aikoihin. Occidental Allegro on all-inclusive -tyyppinen hyvin kulahtaneen oloinen hotelli. Huoneet olivat puutarha-alueelle ripotelluissa kahdeksan huoneen rakennuksissa. Jouduimme huoneeseen, jossa oli parisänky ja vain yhdet lakanat. Kävimme pyytämässä uutta huonetta, mutta yhtään ei kuulemma ollut vapaana. Jos haluaisimme vaihtaa huonetta, meidän tulisi pakata laukut ja viedä ne seuraavana päivänä säilöön kello 10 aamulla. Kello kolmelta saisimme kuulla, onko kahden vuoteen huonetta vapautunut. Kiitos ei. Vaadimme sitten vain molemmille oman päällilakanan.

Kiitimme onnea, kun ei satanut. Olimme yläkerrassa, ja katossa oli sen verran isoja reikiä, että päivä paistoi läpi ja niin olisi vesikin tullut niskaamme. Ilmastointilaite ei aluksi jäähdyttänyt ilmaa lainkaan, vaan piti ainoastaan meteliä. Kun käänsimme termostaatin pohjaan näyttämään +5 astetta, ilma alkoi viiletä. Siinä asennossa termostaatti oli loppuun asti.

Seuraavana päivänä kuulimme, että yhdeltä suomalaiselta pariskunnalta oli illalla varastettu lukitusta turvalokerosta puhelin, kamera ja rahat. Kovin montaa pistettä tälle hotellille ei voi antaa.











Perjantai 8.2.2013 - Playa del Carmen

Vietimme päivän rennosti oleillen. Kävimme aamupalan jälkeen katsomassa hotellin uima-allasta, lounaspaikkoja ja hiekkarantaa. Istuimme terassillamme katsellen valokuviamme, kun kuului hummps. Valkokuonokoati oli kiivennyt palmuun aivan edessämme ja pudotteli sieltä pähkinöitä. Sitten se siirtyi taipuvaa palmunlehteä pitkin toiseen palmuun. Hyvin tämä onnistui teräväkyntiseltä elukalta. Onnistuimme saamaan tästä päivämme suurimmasta tapahtumasta pari hyvää kuvaa.

Terassiltamme seurasimme myös kultajänisten puuhailua, ja linnut kävivät viihdyttämässä meitä terassin kaiteella ja palmuissa.

Iltapäivällä teimme pikkuruisen lenkin hotellialueen ostoskeskukseen, jossa nautimme jäätelöt.











Lauantai 9.2.2013 - Playa del Carmen

Puoli kymmenen maissa lähdimme kävelemään Playa del Carmenin kaupunkiin. Matkan varrella oli vaatimattomia mayaraunioita, joiden kerrottiin mahdollisesti olleen Cozumelin saarelle Ixchel-jumalatarta palvomaan matkanneiden lepopaikkoja.

Oppaan mukaan kaupungin "portille" olisi 900 metriä. Kovin lähelle hän oli porttinsa sijoittanut, koska matkaa keskustaan oli kuitenkin kaksi kilometriä. Kävimme tutkailemassa Wal Mart -tavaratalon valikoimia ja jatkoimme sitten 5. Avenuen kävelykadulle. Kävimme kahvilla ja jäätelöllä ennen kuin lähdimme paluumatkalle hotelliin. Retkeen kului aikaa yhteensä 2,5 tuntia, joten vielä jäi aikaa terassilla kärvistelemiseen.











Sunnuntai 10.2.2013 - Playa del Carmen

Lähdimme ennen yhdeksää kohti Xaman Han lintupuistoa, joka sijaitsi kaupungin suunnassa noin kilometrin päässä hotellistamme. Meillä ei ollut minkäänlaista etukäteistietoa paikasta, mutta päätimme mennä katsomaan, mitä sieltä löytyy. Pääsymaksu oli ainakin varsin korkea, 300 pesoa tai 22 US dollaria!

Olihan siellä monenlaisia pieniä ja suuria, harmaita ja värikkäitä lintuja. Olisi kuvitellut, että jossain olisi ollut tauluja, joissa olisi ollut lintujen kuvat ja nimet, mutta minkäänlaista informaatiota linnuista ei ollut saatavissa. Olimme aamupäivän ensimmäiset kävijät. Viivyimme tarhassa melkein 1,5 tuntia eikä koko aikana sinne tullut montaakaan kävijää. Saimme siis olla varsin rauhassa - paitsi hyttysiltä. Niitä siellä riitti. Minne olivatkaan tukaanit meiltä piiloutuneet, kun emme nähneet ainuttakaan. Papukaijoja, haikaroita, pelikaaneja, flamingoja, sorsia, hanhia, turpiaaleja, jukataninkalkkunoita, aarnohokkoja ja kondoreita oli jos jonkinlaisia. Kaiken kaikkiaan, ihan mukava retki hinnasta, puutteista ja hyttysistä huolimatta.









Maanantai 11.2.2013 - Playa del Carmen-Cancun-Oslo

Lomamme oli loppumassa eikä maanantain ohjelmassa ollut muuta kuin laukkujen pakkaus ja lähtö. Saimme tavaramme hyvin mahtumaan laukkuihimme, emmehän olleet juuri mitään ostaneetkaan koko kahden viikon aikana. Yhdeltätoista keitimme vielä lähtöteet ja puolilta päivin raahasimme laukkumme vastaanottoon. Maksoimme internetyhteydestä kymmenen taalaa. Se oli ollut meillä käytettävissä ensimmäisestä illasta lähtien tässä hotellissa. Omituinen asia oli, että Facebookin normaalille sisäänkirjautumissivulle ei päässyt koko aikana, mutta kun eräässä sähköpostissa oli linkki Facebookiin, kirjautuminen sitä kautta onnistui.

Kello 13.15 lähdimme ajelemaan Cancunin lentokentälle, ja ajomatka kesti jokseenkin tasan tunnin. Lähtöselvityksen ja turvatarkastuksen jälkeen meillä oli runsaasti aikaa ennen koneen lähtöä. Kävimme kuluttamassa loput pesomme vesipulloihin, juustokekseihin, karkkiin ja suklaaseen.

Kello 17.25 nousimme ilmaan, ja arvioitu lentoaika Osloon oli 9 t 33 min. Kahden tunnin kuluttua lähdöstä saimme annokset kanaa, riisiä ja vihanneksia. Ruokailun jälkeen yritimme parhaamme mukaan torkahdella, mikä välillä onnistuikin.








Tiistai 12.2.2013 - Oslo-Helsinki

Kello yksi oli aamiaisen aika, ja saimme munakokkelia makkarasiivun ja perunasuikaleiden kera. Laskeuduimme Osloon kello kolme. Sinne jäi iso osa matkustajista. Kun kone oli tankattu ja muutenkin lähtövalmis, ongelmaksi muodostui se, että kukaan kenttätyöläisistä ei suostunut irrottamaan putkea koneen kyljestä. Siinä me sitten nökötimme ja mökötimme puoli viiteen asti eli ylimääräisen tunnin. Kun viimein pääsimme irti putkesta, edessä oli vielä siipien putsaus, ja paluumatkalle pääsimme vasta kello viisi eli 13 Suomen aikaa. Aikataulun mukaan meidän olisi silloin pitänyt laskeutua Helsinki-Vantaalle. Gardemoenin kentän työläisillä on pakko olla jotain Finnairia vastaan, koska sekä meno- että paluumatkalla siellä viivyteltiin ainakin näennäisesti ilman mitään syytä.

Loppumatkalla saimme vielä teemukilliset ja pullan ja laskeuduimme Helsinki-Vantaalle kello 14.10. Saimme matkalaukkumme kohtuullisessa ajassa, ja pääsimme kotiin Airport Taxin kyydissä.






Kaikki Meksikon matkat

Maahakemistoon - Hakemistoon - Etusivulle


© (:þ) Emma Ilkkala